Lakon vuoksi junat eivät kulje tänään ja koko maa on sekaisin. Tai siis ainakin piti olla, mutta aamu-uutisissa sanottiin, että liikenteessä on rauhallista, ei paniikkia.
Niinpä niin, tämäkin lakko työllisti lähinnä toimittajia, joille ei kesällä muuten tahdokaan löytyä oikeita töitä. Tyypillinen suomalainen lakko: juuri kukaan ei joudu kärsimään ja jo huomenna se on unohdettu.
Oikeasti tämäkin lakko pitänyt aloittaa ensi perjantaina, juhannuksena, ja ilman mitään ennakkovaroituksia. Siis Ranskan ja Italian tyyliin: lakko on taistelua, eikä mitään anteeksipyytelyä! Nyt, kun juuri kukaan meistä ei kärsi, ei meistä kukaan myöskään jaksa tehdä asialle mitään. Kärsikööt junatyöläiset, kunhan "mun juna kulkee". (Entä jos se juna ei kulkisikaan viikkoon?)
Miksi siis koko vaiva? Miksi meitä kiusataan tänään? Uutisissa yksi nuori nainen totesi: "Miksi mun pitää kärsiä tästä, kun ei tää mulle kuulu." Eli jokainen huolehtikoon vain omista asioistaan - ei kiinnosta mua! Kunhan mun juna kulkee, niin kaikki on ihan okei. Okei?
Tietenkin VR on valtionyhtiö eli omistajia olemme me kaikki suomalaiset. Ja se tekee meistä myös vastuullisia silloin, kun äänestämme kansanedustajia, jotka palkkaavat VR:n johtajat ja antavat heille toimintaohjeita. Mutta tämä kaikki on varmaankin tosi tylsää saarnaamista "mun näkökulmasta", mikä onkin se tärkein näkökulma tänä päivänä.
Siis kun sun juna ei tänään kulje, niin se on viesti sulle, että sun junayhtiös työntekijät on tyytymättömiä sun valtuuttamiis päättäjiin. Tajusiks?!
- Tai antaa olla. Eihän tää siis sulle kuulu. Lopeta toi köyhäily ja osta auto, niin sä voit kulkea just niinku tykkäät ja nakata paskat muista. (Kehällä on tietenkin joka päivä älytön ruuhka, mutta eihän se oo mun ongelma!)
maanantai, 15. kesäkuuta 2009
torstai, 11. kesäkuuta 2009
Lassie, Kitt, Maradona - missä olette?
Luin lapsena Lassie palaa kotiin -kirjan. Se lumosi minut täysin. Sen täytyi olla ensimmäisiä oikeita kirjoja, jonka luin kokonaan. Takana oli karttaliite Lassien matkasta, pian televisiosta tuli joku Lassie-elokuva. Tarhassa sain muutkin lapset leikkimään Lassieta. Olin täysin myytin vallassa.
Silloin päätin, että jos ja kun minulla olisi joskus koira, siitä tulisi kuin Lassie. No ei tullut. Ensin sain kuulla olevani allerginen koirille. Siispä meille ei hankita koskaan koiraa. Tällä argumentilla aion myös murskata lasteni unelmat koirasta. 2-vuotiaan kanssa koirista on tullut lähinnä arvaamattomia vaaratekijöitä, joita pitää jatkuvasti varoa. Varsinkin vanhempieni parivuotiasta kouluttamatonta haukkujaa, joka tekee viikonlopuista mummolassa lähinnä kidutusta.
Kaukana siis ollaan myyttisestä Lassiesta, koirasta, joka tulee pelastamaan minut rotkosta tai haaksirikosta.
Hieman Lassie-myytin jälkeen alkoi televisiossa pyöriä kummallinen tv-sarja: kaikki pihan lapset katosivat sisälle kesken leikkien katsomaan puhuvaa autoa. Minäkin menin, vaikka en aluksi ymmärtänyt mitään. Äitini piti lukea minulla tekstit ääneen, jotta pääsin mukaan Ritari Ässään.
Kitt, puhuva auto, oli heti sankarini. Sekin tuli pelastamaan aina pulaan joutuneen Michaelin. Olin varma, että jos ja kun minulla joskus isona olisi auto, niin se olisi kuin Kitt.
No minulla ei ole vieläkään autoa, koska autot ovat paljastuneet joksikin aivan muuksi kuin myyttinen Kitt. Autot ovat ensinnäkin kalliita ja niiden ylläpito on vieläkin kalliimpaa. Niitä pitää jatkuvasti huoltaa ja korjata. Toiseksi autot saastuttavat, pahentavat ilmastonmuutosta ja luultavasti tuhoavat maapallon.
Kolmas sankarini oli Maradona pieni, pyöreähkö mies, joka pystyi yksin voittamaan jalkapallo-ottelun. En vielä oikein tiennyt, mitä jalkapallo on, mutta Maradona opetti sen minulle hetkessä. Tuijotin Italian MM-kisoja kuin noiduttuna.
Vain Maradona pelasi jalkapalloa, muut joukkueet ja pelaajat olivat vain häiriötekijöitä. Päätin heti, että minäkin alkaisin pelata ja pelaisin tietenkin kuin Maradona. Mikään muu ei tullut kysymykseenkään.
Eilen Suomi hävisi Venäjälle Olympia-stadionilla 3-0 ja taas murskautui yksi unelma MM-kisoista. Minusta ei koskaan tullut Maradonaa, ei edes keskinkertaista jalkapalloilijaa. Mutta olin varma, että jostakusta meidän korttelin pojasta olisi tullut maradona. Lähimmäksi pääsi kai naapurini Saku Puhakainen.
Kuitenkin kaukana ollaan Maradonasta. Olen jopa alkanut arvostamaan enemmän joukkuepelaamista, taktiikoita ja puolustamista. 4-4-2 vai 4-3-1-2 -tyyppinen spekulointi on minusta kiinnostavampaa kuin joku teinisensaatio, el fenomeno, joita pulpahtelee pintaan kuin saippuakuplia.
Maradona-myytti saattoi kaatua jo siihen Italian MM-kisojen katkeraan finaaliin, jonka Maradona hävisi ja Saksa voitti, rangaistuspotkulla. Siis vääryydellä. Vihasin Saksaa pitkään, mutta nykyisin arvostan sen systeemiä ja saavutuksia. Pelaamalla joukkueena Suomikin voi joku päivä päästä MM-kisoihin.
Näin siis uskon, ja jos joskus hankin auton on se Prius tai joku muu ilmasystävällinen menopeli. Entäs Lassie? Lapset hankkikoot karvapallot omaan kotiinsa, jos vielä silloin kiinnostaa.
Mutta unelmissani minulla on paimenkoira Lassie, joka katsoo lasten perään ja pitää heistä huolta, kun minä kurvailen Kittillä kauppaan. Auto luettelee minulla kauppalistan ja hoitaa ohjaamisen, kun minä katselen videolta Suomen eilistä ottelua videolta. Keskikentällä 10-paidassa häärii maradonamainen taituri, joka uskomattomilla henkilökohtaisilla taidoillaan johdattaa Suomen MM-kisoihin ja kohti maailmanmestaruutta...
- Niin, olisi mahtavaa vielä edes unelmoida tuosta kaikesta, mutta ne ajat ovat kyllä menneet. Huomaan olevani melko lailla kateellinen 2-vuotiaalle Elmerille.
Silloin päätin, että jos ja kun minulla olisi joskus koira, siitä tulisi kuin Lassie. No ei tullut. Ensin sain kuulla olevani allerginen koirille. Siispä meille ei hankita koskaan koiraa. Tällä argumentilla aion myös murskata lasteni unelmat koirasta. 2-vuotiaan kanssa koirista on tullut lähinnä arvaamattomia vaaratekijöitä, joita pitää jatkuvasti varoa. Varsinkin vanhempieni parivuotiasta kouluttamatonta haukkujaa, joka tekee viikonlopuista mummolassa lähinnä kidutusta.
Kaukana siis ollaan myyttisestä Lassiesta, koirasta, joka tulee pelastamaan minut rotkosta tai haaksirikosta.
Hieman Lassie-myytin jälkeen alkoi televisiossa pyöriä kummallinen tv-sarja: kaikki pihan lapset katosivat sisälle kesken leikkien katsomaan puhuvaa autoa. Minäkin menin, vaikka en aluksi ymmärtänyt mitään. Äitini piti lukea minulla tekstit ääneen, jotta pääsin mukaan Ritari Ässään.
Kitt, puhuva auto, oli heti sankarini. Sekin tuli pelastamaan aina pulaan joutuneen Michaelin. Olin varma, että jos ja kun minulla joskus isona olisi auto, niin se olisi kuin Kitt.
No minulla ei ole vieläkään autoa, koska autot ovat paljastuneet joksikin aivan muuksi kuin myyttinen Kitt. Autot ovat ensinnäkin kalliita ja niiden ylläpito on vieläkin kalliimpaa. Niitä pitää jatkuvasti huoltaa ja korjata. Toiseksi autot saastuttavat, pahentavat ilmastonmuutosta ja luultavasti tuhoavat maapallon.
Kolmas sankarini oli Maradona pieni, pyöreähkö mies, joka pystyi yksin voittamaan jalkapallo-ottelun. En vielä oikein tiennyt, mitä jalkapallo on, mutta Maradona opetti sen minulle hetkessä. Tuijotin Italian MM-kisoja kuin noiduttuna.
Vain Maradona pelasi jalkapalloa, muut joukkueet ja pelaajat olivat vain häiriötekijöitä. Päätin heti, että minäkin alkaisin pelata ja pelaisin tietenkin kuin Maradona. Mikään muu ei tullut kysymykseenkään.
Eilen Suomi hävisi Venäjälle Olympia-stadionilla 3-0 ja taas murskautui yksi unelma MM-kisoista. Minusta ei koskaan tullut Maradonaa, ei edes keskinkertaista jalkapalloilijaa. Mutta olin varma, että jostakusta meidän korttelin pojasta olisi tullut maradona. Lähimmäksi pääsi kai naapurini Saku Puhakainen.
Kuitenkin kaukana ollaan Maradonasta. Olen jopa alkanut arvostamaan enemmän joukkuepelaamista, taktiikoita ja puolustamista. 4-4-2 vai 4-3-1-2 -tyyppinen spekulointi on minusta kiinnostavampaa kuin joku teinisensaatio, el fenomeno, joita pulpahtelee pintaan kuin saippuakuplia.
Maradona-myytti saattoi kaatua jo siihen Italian MM-kisojen katkeraan finaaliin, jonka Maradona hävisi ja Saksa voitti, rangaistuspotkulla. Siis vääryydellä. Vihasin Saksaa pitkään, mutta nykyisin arvostan sen systeemiä ja saavutuksia. Pelaamalla joukkueena Suomikin voi joku päivä päästä MM-kisoihin.
Näin siis uskon, ja jos joskus hankin auton on se Prius tai joku muu ilmasystävällinen menopeli. Entäs Lassie? Lapset hankkikoot karvapallot omaan kotiinsa, jos vielä silloin kiinnostaa.
Mutta unelmissani minulla on paimenkoira Lassie, joka katsoo lasten perään ja pitää heistä huolta, kun minä kurvailen Kittillä kauppaan. Auto luettelee minulla kauppalistan ja hoitaa ohjaamisen, kun minä katselen videolta Suomen eilistä ottelua videolta. Keskikentällä 10-paidassa häärii maradonamainen taituri, joka uskomattomilla henkilökohtaisilla taidoillaan johdattaa Suomen MM-kisoihin ja kohti maailmanmestaruutta...
- Niin, olisi mahtavaa vielä edes unelmoida tuosta kaikesta, mutta ne ajat ovat kyllä menneet. Huomaan olevani melko lailla kateellinen 2-vuotiaalle Elmerille.
maanantai, 1. kesäkuuta 2009
Käyttöohje on vallankumous!
Tällaisiin teksteihin törmää yhä useammin:
"Ei saa käyttää ladattavia paristoja. Paristoja, jotka eivät ole ladattavisissa, ei saa ladata. Ladattavat paristot poistettava lelusta ennen latausta (jos poistettavissa). Ladattavat paristot saa ladata vain aikuisen valvonnassa."
Siis mitä? Jos ladattavia paristoja ei saa käyttää, miksi niiden käyttöön annetaan ohjeita? Teksi kuitenkin vain pahenee:
"Älä käytä eri paristotyyppejä tai uusia ja vanhoja paristoja sekaisin Käytä vain ohjeessa suositeltuja paristotyyppejä. Varmista, että paristot on oikein asetettu (+/-). Tyhjentyneet paristot on poistettava. Syöttöliittimiä ei saa oikosulkea."
Siis tämän tekstin kirjoittaja olettaa, ettei lukijalla ole lainkaan aivotoimintaa. Jos näin olisi, niin miten tämä yksilö sitten osaisi edes lukea? Tämäkään ei riitä: lopuksi teksti alkaa vielä pilkalliseksi:
"Paristot tässä tuotteessa ovat ainoastaan testausta varten, niillä ei ole toimintatakuuta. Tarvitaan 2 kpl AAA-paristoja. Eivät sisälly."
SIIS MITÄ HELV... anteeksi, mutta minun piti ottaa tämä tuote käyttöön. Lienee turhaa kysyä, että miksi minua, kuluttajaa, varoitellaan paristoista, joita tuotteen mukana ei edes tule. Halutaanko tässä vain keljuilla minulle?
Tähän tyyliin: Vaikka sinä tumpelo kuluttaja oletkin unohtanut ostaa paristot tähän leluun, niin sinun ei pidä luulla, että tämän lelun mukana tulevat paristot toimisivat. Ne eivät toimi, koska tämän lelun mukana ei edes tule paristoja!
Näinkö minun pitäisi tämä teksti lukea?
Voiko tämä teksti olla ihmisen tuotosta, tähänkö pisteeseen kulttuurimme on vajonnut? Vai onko tämä tietokoneen tuotosta? Jos on, niin scifi-elokuvien pirulliset maailmanherruudesta haaveilevat supertietokoneet lienevät totta.
Sillä tämä teksti ei ole tyhmän kielikoneen tuotos, vaan ylimielisen, ihmisiin halveksuen suhtautuvan tietokoneen pilkkaa. Tällä tekstillä tietokone osoittaa täydellisen ylemmyytensä meitä aivottomia kuluttajia kohtaan.
Kyseessä voi myös olla joku maisteri tai lisensiaatti, joka noin 10 vuoden yliopisto-opintojen jälkeen on päätynyt kääntämään tämän kaltaisia tekstejä. Tällöin tilanne onlähes verrattavissa tietokoneeseen: kumpikin purkaa ihmisvihaansa laatimalla näitä tekstejä meille aivottomille kuluttajille.
Tarkemmin ajatellen tämä teksti voisi olla minun kirjoittamani. Lukuisien yliopistovuosien jälkeen olisin saattanut päätyä käännöstoimistoon kääntämään (en suomentamaan) näitä tekstejä. Ja jos maailma on julma, niin varmaan päädynkin. Joten varokaa!
Kaikki se krääsä, jonka te maailmasta piittaamattomat kuluttajat kannatte kotiinne, sisältää käyttöohjeen. Ja jokainen noista epäteksteistä on vallankumous. Jokainen idioottimainen lause manuaalissa on humanistin suloinen kosto. Silloin te saatte kärsiä!
Mutta toisaalta, kuka oikeasti lukee käyttöohjeet? Haloo!
"Ei saa käyttää ladattavia paristoja. Paristoja, jotka eivät ole ladattavisissa, ei saa ladata. Ladattavat paristot poistettava lelusta ennen latausta (jos poistettavissa). Ladattavat paristot saa ladata vain aikuisen valvonnassa."
Siis mitä? Jos ladattavia paristoja ei saa käyttää, miksi niiden käyttöön annetaan ohjeita? Teksi kuitenkin vain pahenee:
"Älä käytä eri paristotyyppejä tai uusia ja vanhoja paristoja sekaisin Käytä vain ohjeessa suositeltuja paristotyyppejä. Varmista, että paristot on oikein asetettu (+/-). Tyhjentyneet paristot on poistettava. Syöttöliittimiä ei saa oikosulkea."
Siis tämän tekstin kirjoittaja olettaa, ettei lukijalla ole lainkaan aivotoimintaa. Jos näin olisi, niin miten tämä yksilö sitten osaisi edes lukea? Tämäkään ei riitä: lopuksi teksti alkaa vielä pilkalliseksi:
"Paristot tässä tuotteessa ovat ainoastaan testausta varten, niillä ei ole toimintatakuuta. Tarvitaan 2 kpl AAA-paristoja. Eivät sisälly."
SIIS MITÄ HELV... anteeksi, mutta minun piti ottaa tämä tuote käyttöön. Lienee turhaa kysyä, että miksi minua, kuluttajaa, varoitellaan paristoista, joita tuotteen mukana ei edes tule. Halutaanko tässä vain keljuilla minulle?
Tähän tyyliin: Vaikka sinä tumpelo kuluttaja oletkin unohtanut ostaa paristot tähän leluun, niin sinun ei pidä luulla, että tämän lelun mukana tulevat paristot toimisivat. Ne eivät toimi, koska tämän lelun mukana ei edes tule paristoja!
Näinkö minun pitäisi tämä teksti lukea?
Voiko tämä teksti olla ihmisen tuotosta, tähänkö pisteeseen kulttuurimme on vajonnut? Vai onko tämä tietokoneen tuotosta? Jos on, niin scifi-elokuvien pirulliset maailmanherruudesta haaveilevat supertietokoneet lienevät totta.
Sillä tämä teksti ei ole tyhmän kielikoneen tuotos, vaan ylimielisen, ihmisiin halveksuen suhtautuvan tietokoneen pilkkaa. Tällä tekstillä tietokone osoittaa täydellisen ylemmyytensä meitä aivottomia kuluttajia kohtaan.
Kyseessä voi myös olla joku maisteri tai lisensiaatti, joka noin 10 vuoden yliopisto-opintojen jälkeen on päätynyt kääntämään tämän kaltaisia tekstejä. Tällöin tilanne onlähes verrattavissa tietokoneeseen: kumpikin purkaa ihmisvihaansa laatimalla näitä tekstejä meille aivottomille kuluttajille.
Tarkemmin ajatellen tämä teksti voisi olla minun kirjoittamani. Lukuisien yliopistovuosien jälkeen olisin saattanut päätyä käännöstoimistoon kääntämään (en suomentamaan) näitä tekstejä. Ja jos maailma on julma, niin varmaan päädynkin. Joten varokaa!
Kaikki se krääsä, jonka te maailmasta piittaamattomat kuluttajat kannatte kotiinne, sisältää käyttöohjeen. Ja jokainen noista epäteksteistä on vallankumous. Jokainen idioottimainen lause manuaalissa on humanistin suloinen kosto. Silloin te saatte kärsiä!
Mutta toisaalta, kuka oikeasti lukee käyttöohjeet? Haloo!
keskiviikko, 27. toukokuuta 2009
Talkoot, päivä jolloin siedämme naapureitamme
Meillä oli kevättalkoot. Talkoot ovat jotain alkuperäistä, jotain todella suomalaista. No joo, jätetään kliseet sikseen. Meidän mukavan vuokratalonaapuruston talkoot ovat se ainoa päivä, kun koko naapurusto kokoontuu pihalle yhtä aikaa.
Sitten sitä vähän haravoidaan ja siistitään paikkoja, lopuksi paistetaan tietenkin makkaraa. Ja keskustellaan siitä, että pitäisi useammin grillata yhdessä, pitäisi tavata useammin, pitäisi tutustua toisiimme, olemmehan sentään naapureita. Sitten kaikki menevät kotiinsa katsomaan iltauutiset ja syksyllä taas tavataan.
Mikä meitä oikein vaivaa? Pihalla on grillikatos ja Suomen kesäillat ovat pitkät ja valoisat. Italialainen kämppikseni kysyi jo ensimmäisenä Suomen iltanaan, että "kenen luokse me mennään illalla?" Selitin, että on tammikuu: suomalaiset pysyvät visusti kotona ja katsovat televisiota. Kesällä sitten jalkaudumme.
Mutta on turha huijata itseään: minun piti katsoa tuiki tärkeää Italian ympäriajoa, kun muut olivat talkoissa. Kun grilli sytytettiin, keitin pastaa ja jännitin kuka polkee ensimmäisenä vuoren huipulle. Olisin halunnut olla talkoissa, mutta Giro oli tärkeä, lisäksi oli laitettava ruokaa perheelle. Huomennakin on syötävä, todistelin.
Seli seli, minun olisi pitänyt olla talkoissa. Mutta eikö se olisi ollut vain teeskentelyä? Emmehän oikeasti halua tutustua toisiimme: naapurissani asuva pariskunta on edistyksellinen - he eivät edes tervehdi. Talkoissa heitä ei ole koskaan näkynyt. Heitä selvästikin tympii asua naapurinani. Yritin tervehtiä kumpaakin, mutta rouva/neiti käänsi katseensa. Hyvä on! tuumin, minäkään en halua tuntea sinua. Nyt katsomme molemmat toisaalle, kun kohtaamme ja minusta tuntuu, että tämä järjestely sopii loistavasti naapurille.
He varmaankin ajattelevat katsoessaan ohi meistä, etteivät he asukaan vuokralla tässä kaupunginosassa näiden ihmisten kanssa. Naapureitahan ei voi aina valita: nykyajan ihmisiä tämä tosiasia varmastikin tympii suunnattomasti.
Talkoot kuitenkin ovat pitäneet pintansa. Ne ovat se ainoa päivä, kun osoitamme vielä suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta toisiamme kohtaan (vaikka osa meistä jo lipsuukin).
Muina päivinä sitten katsomme televisiota kotona ja annamme grillikatoksen seisoa tyhjänä pihalla.
Sitten sitä vähän haravoidaan ja siistitään paikkoja, lopuksi paistetaan tietenkin makkaraa. Ja keskustellaan siitä, että pitäisi useammin grillata yhdessä, pitäisi tavata useammin, pitäisi tutustua toisiimme, olemmehan sentään naapureita. Sitten kaikki menevät kotiinsa katsomaan iltauutiset ja syksyllä taas tavataan.
Mikä meitä oikein vaivaa? Pihalla on grillikatos ja Suomen kesäillat ovat pitkät ja valoisat. Italialainen kämppikseni kysyi jo ensimmäisenä Suomen iltanaan, että "kenen luokse me mennään illalla?" Selitin, että on tammikuu: suomalaiset pysyvät visusti kotona ja katsovat televisiota. Kesällä sitten jalkaudumme.
Mutta on turha huijata itseään: minun piti katsoa tuiki tärkeää Italian ympäriajoa, kun muut olivat talkoissa. Kun grilli sytytettiin, keitin pastaa ja jännitin kuka polkee ensimmäisenä vuoren huipulle. Olisin halunnut olla talkoissa, mutta Giro oli tärkeä, lisäksi oli laitettava ruokaa perheelle. Huomennakin on syötävä, todistelin.
Seli seli, minun olisi pitänyt olla talkoissa. Mutta eikö se olisi ollut vain teeskentelyä? Emmehän oikeasti halua tutustua toisiimme: naapurissani asuva pariskunta on edistyksellinen - he eivät edes tervehdi. Talkoissa heitä ei ole koskaan näkynyt. Heitä selvästikin tympii asua naapurinani. Yritin tervehtiä kumpaakin, mutta rouva/neiti käänsi katseensa. Hyvä on! tuumin, minäkään en halua tuntea sinua. Nyt katsomme molemmat toisaalle, kun kohtaamme ja minusta tuntuu, että tämä järjestely sopii loistavasti naapurille.
He varmaankin ajattelevat katsoessaan ohi meistä, etteivät he asukaan vuokralla tässä kaupunginosassa näiden ihmisten kanssa. Naapureitahan ei voi aina valita: nykyajan ihmisiä tämä tosiasia varmastikin tympii suunnattomasti.
Talkoot kuitenkin ovat pitäneet pintansa. Ne ovat se ainoa päivä, kun osoitamme vielä suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta toisiamme kohtaan (vaikka osa meistä jo lipsuukin).
Muina päivinä sitten katsomme televisiota kotona ja annamme grillikatoksen seisoa tyhjänä pihalla.
keskiviikko, 20. toukokuuta 2009
Yhdistäkää minut liukuhihnaan, kiitos!
Vaikka Jyväskylässä ei pääsekään kohtuullisessa ajassa (alle puolessa vuodessa) hammaslääkäriin, niin valtuutetut keskittyvät pohtimaan uusien parkkihallien sijoituspaikkoja. Viimeisimpänä nämä puuhamiehet ehdottivat Harjun ottamista viihdekäyttöön.
JJK:n kannattajana minusta olisikin hienoa, jos Harjulla olisi hieno stadion kaikkien palveluineen. Lisäksi valtuutetut ehdottivat ulkoilmakonserttiareenan rakentamista. Harjulle tultaisiin siis kesäisin viihtymään ja tietenkin autolla, joten siihen Harjun kupeeseen pitäisi vielä rakentaa 600 auton parkkihalli!
Mutta koska hallia ei rakennettaisi maan alle, oli kaupunginarkkitehti radiossa sitä mieltä, ettei hallia kannata rakentaa ollenkaan. Kaupunginarkkitehti vaikutti muutenkin sellaiselta ihmiseltä, jolle kahden korttelin kävelymatka on suurin piirtein samanlainen katastrofi kuin Nokian tulosvaroitus. - Ihmiset eivät vain kuluta tarpeeksi, jos he nääntyvät kävellessään kauppaan!
Jep jep: tarvitaan Drive in -kauppoja: kassalla ripeät kassaneidit sullovat mukaan haalitut tavarat auton takakonttiin, jotta kuluttaja voi keskittyä pääasialliseen tehtäväänsä - maksamiseen. Ja kaikki tämä liikenne on ohjattava kävelykadulle, jotta keskusta ei autioidu.
Mikäpä onkaan ihmisistä parempaa ajanvietettä kuin istua keskustan täyttämässä ruuhkassa. Ai niin - kolhia autoaan ahtaassa parkkihallissa ja vielä maksaa tuosta huvista. Vai onko sittenkään?
Tuossa Lutakossa on aivan uusi parkkihalli, jossa on jatkuvasti 500 paikkaa tyhjänä. Miksei ihmisiä kiinnosta: kolmen korttelin matkalla kaupunkiin voi kokea yhden Suomen hienoimmista arkkitehtoonisista aukioista (lähes käyttämätön) ja ehkä Suomen hienoimman matkakeskuksen. Voi taivastella pienuuttaan kaupungin ainoan pilvenpiirtäjän juurella ja kulkea saunantuoksuisessa tunnelissa. Eikö tämä ole sitä todellista postmodernia urbaaniutta, joka saa ihmisen kuin ihmisen tekemään harkitsemattomia heräteostoksia?
Eräs mummo ehdotti, että Lutakon parkkihallista voitaisiin rakentaa suora tunneli keskustaan: miksi rakentaa uusia, kun tämäkin nököttää tyhjillään, hän ihmetteli. Mummo oli oikeassa, muttei tunne nykysukupolvea eli kuluttajia. Lisätään siis tuohon tunneliin liukuhihna, joka hinaa kuluttajia kohti keskustan kassakoneita pikavauhtia. Näin saadaan kaupunginarkkitehdinkin puumerkki tuohon hankkeeseen.
Eikä unohdeta metroa: Kuokkala-Lutakko-Keskusta -linja sopisi edelleen hyvin tuohonkin hankkeeseen. Metrohan oikeastaan on vain suuri liukuhihna, joka siirtää ostokset siltä kaupan liukuhihnalta kotiimme. Tai sellainen sukkula, jolla kaupat ampuvat rahaniput kassoilta kassakaappiinsa.
JJK:n kannattajana minusta olisikin hienoa, jos Harjulla olisi hieno stadion kaikkien palveluineen. Lisäksi valtuutetut ehdottivat ulkoilmakonserttiareenan rakentamista. Harjulle tultaisiin siis kesäisin viihtymään ja tietenkin autolla, joten siihen Harjun kupeeseen pitäisi vielä rakentaa 600 auton parkkihalli!
Mutta koska hallia ei rakennettaisi maan alle, oli kaupunginarkkitehti radiossa sitä mieltä, ettei hallia kannata rakentaa ollenkaan. Kaupunginarkkitehti vaikutti muutenkin sellaiselta ihmiseltä, jolle kahden korttelin kävelymatka on suurin piirtein samanlainen katastrofi kuin Nokian tulosvaroitus. - Ihmiset eivät vain kuluta tarpeeksi, jos he nääntyvät kävellessään kauppaan!
Jep jep: tarvitaan Drive in -kauppoja: kassalla ripeät kassaneidit sullovat mukaan haalitut tavarat auton takakonttiin, jotta kuluttaja voi keskittyä pääasialliseen tehtäväänsä - maksamiseen. Ja kaikki tämä liikenne on ohjattava kävelykadulle, jotta keskusta ei autioidu.
Mikäpä onkaan ihmisistä parempaa ajanvietettä kuin istua keskustan täyttämässä ruuhkassa. Ai niin - kolhia autoaan ahtaassa parkkihallissa ja vielä maksaa tuosta huvista. Vai onko sittenkään?
Tuossa Lutakossa on aivan uusi parkkihalli, jossa on jatkuvasti 500 paikkaa tyhjänä. Miksei ihmisiä kiinnosta: kolmen korttelin matkalla kaupunkiin voi kokea yhden Suomen hienoimmista arkkitehtoonisista aukioista (lähes käyttämätön) ja ehkä Suomen hienoimman matkakeskuksen. Voi taivastella pienuuttaan kaupungin ainoan pilvenpiirtäjän juurella ja kulkea saunantuoksuisessa tunnelissa. Eikö tämä ole sitä todellista postmodernia urbaaniutta, joka saa ihmisen kuin ihmisen tekemään harkitsemattomia heräteostoksia?
Eräs mummo ehdotti, että Lutakon parkkihallista voitaisiin rakentaa suora tunneli keskustaan: miksi rakentaa uusia, kun tämäkin nököttää tyhjillään, hän ihmetteli. Mummo oli oikeassa, muttei tunne nykysukupolvea eli kuluttajia. Lisätään siis tuohon tunneliin liukuhihna, joka hinaa kuluttajia kohti keskustan kassakoneita pikavauhtia. Näin saadaan kaupunginarkkitehdinkin puumerkki tuohon hankkeeseen.
Eikä unohdeta metroa: Kuokkala-Lutakko-Keskusta -linja sopisi edelleen hyvin tuohonkin hankkeeseen. Metrohan oikeastaan on vain suuri liukuhihna, joka siirtää ostokset siltä kaupan liukuhihnalta kotiimme. Tai sellainen sukkula, jolla kaupat ampuvat rahaniput kassoilta kassakaappiinsa.
torstai, 7. toukokuuta 2009
Potkupalloa
Luin hauskan uutisen: Jyväskylän Harjulla pitäisi muutaman vuoden päästä pitää veteraanien MM-kisat - maaliskuussa! Koska kisoissa heitetään myös tikkaa, siis keihästä ja moukaria, pitäisi koko nurmialueen alle asentaa lämmitys. Siis parin keihään tökkäisyn takia koko nurmi pitää lämmittää!
Hyvä on, maalaisilla on tarpeensa, mutta entä jalkapallo?
Olette varmaan kuulleetkin, että Jyväskylä nousi viime vuonna mestaruussarjaan jalkapallossa. JJK pelaa ensimmäisen ottelunsa Harjulla tänään. Minä ehdin seurata joukkuetta useamman kauden Kakkosessa, sitten pari kautta Ykkösessä ja nyt se sitten vihdon alkaa. Hip hurraa!
Jos nurmi siis kestää. Olosuhteet Harjun stadionilla eivät juuri ole muuttuneet näinä vuosina miksikään. Edelleenkään nurmialue ei ole lämmitettävä, pukukopit eivät ole kovin mieltä ylentäviä, kioskit ovat talkootapahtumien luokkaa, paikkalippuja ei tunneta ja tietenkään stadionilla ei vieläkään ole valoja!
Kuitenkin kaupunginjohtaja Norppa-Andersson kehtasi käydä näyttäytymässä viimeisessä ratkaisevassa ottelussa ja kutsui itseään jalkapallomieheksi. No mitään ei ole tapahtunut, mutta jääkendoilijoiden hallia on rukattu jo kahdesti Norpan toimesta. Ja kaupungin energiafirma on määrätty varmistamaan, ettei kendoilijoilta lopu pätäkkä kesken (sitä kutsutaan täällä synergiaksi). Jypin budjetti oli kai sarjan kolmanneksi suurin, mutta JJK:lle ei voitu edes antaa valoja, puhumattakaan nurmen lämmittämisestä. Hienoa Norppa!
Ymmärrän, ettei kaupungilla ole varaa uuteen jalkapallostadioniin, mutta jääkiekon ja jalkapallon tai potkupallon, kuten täällä tunnutaan ajattelevan, välinen ero on jo ihan naurettava.
Jos Harjun stadion nyt remontoidaan parin keihään kärjen ja moukarin takia, niin se on jo surkuhupaista. Se kertoo siitä, ettei jalkapalloa edes yritetä ottaa täällä vakavasti. Onneksi yleisö on ollut toista mieltä.
- Täytyy vain toivoa, että JJK pysyy niin kauan sarjassa, kunnes nuo veteraanien keihäänheitto kisat alkavat, muuta toivoa ei ole. FORZA JJK!
Hyvä on, maalaisilla on tarpeensa, mutta entä jalkapallo?
Olette varmaan kuulleetkin, että Jyväskylä nousi viime vuonna mestaruussarjaan jalkapallossa. JJK pelaa ensimmäisen ottelunsa Harjulla tänään. Minä ehdin seurata joukkuetta useamman kauden Kakkosessa, sitten pari kautta Ykkösessä ja nyt se sitten vihdon alkaa. Hip hurraa!
Jos nurmi siis kestää. Olosuhteet Harjun stadionilla eivät juuri ole muuttuneet näinä vuosina miksikään. Edelleenkään nurmialue ei ole lämmitettävä, pukukopit eivät ole kovin mieltä ylentäviä, kioskit ovat talkootapahtumien luokkaa, paikkalippuja ei tunneta ja tietenkään stadionilla ei vieläkään ole valoja!
Kuitenkin kaupunginjohtaja Norppa-Andersson kehtasi käydä näyttäytymässä viimeisessä ratkaisevassa ottelussa ja kutsui itseään jalkapallomieheksi. No mitään ei ole tapahtunut, mutta jääkendoilijoiden hallia on rukattu jo kahdesti Norpan toimesta. Ja kaupungin energiafirma on määrätty varmistamaan, ettei kendoilijoilta lopu pätäkkä kesken (sitä kutsutaan täällä synergiaksi). Jypin budjetti oli kai sarjan kolmanneksi suurin, mutta JJK:lle ei voitu edes antaa valoja, puhumattakaan nurmen lämmittämisestä. Hienoa Norppa!
Ymmärrän, ettei kaupungilla ole varaa uuteen jalkapallostadioniin, mutta jääkiekon ja jalkapallon tai potkupallon, kuten täällä tunnutaan ajattelevan, välinen ero on jo ihan naurettava.
Jos Harjun stadion nyt remontoidaan parin keihään kärjen ja moukarin takia, niin se on jo surkuhupaista. Se kertoo siitä, ettei jalkapalloa edes yritetä ottaa täällä vakavasti. Onneksi yleisö on ollut toista mieltä.
- Täytyy vain toivoa, että JJK pysyy niin kauan sarjassa, kunnes nuo veteraanien keihäänheitto kisat alkavat, muuta toivoa ei ole. FORZA JJK!
keskiviikko, 6. toukokuuta 2009
Pikkukaupungeissa pitää aina rakentaa jotain absurdia
Tässä pitäjässä, joka kovasti kutsuu itseään kaupungiksi ja siirtelee rajojaan tullakseen sellaiseksi, on todellakin muutamia piirteitä, jotka todella ärsyttävät minua. Siksi minun oli aloitettava tämä blogi, vaikka olenkin kovasti yrittänyt olla puuttumatta politikointiin tai muuhun sellaiseen vallantavoitteluun.
Olen aina asunut pikkukaupungeissa, pitäjissä, maaseutujen kauppaloissa, jotka pyrkivät kasvamaan suuriksi ja urbaaneiksi. Näissä pitäjissä halutaan aina rakentaa jotain absurdia ja yleensä vieläpä velaksi, vaikka pari koulua ja kirjastoa pitäisikin sulkea.
Jyväskylä, nykyinen kotikaupunkini, haluaa rakentaa kaiken maan alle. En tiedä miksi, mutta viimeisin idea oli tämä parkkihalli Kirkkopuiston alle. Kirkkopuisto on kaupungin ainoa viihtyisä osa, joten totta kai siitä on tehtävä katto parkkihallille. Ja näin tehdään, edes Vihreät eivät osanneet yksimielisesti vastustaa moista älyttömyyttä. (Vihreät pettää aina alkaa pitää kutinsa siinä kuin Kepukin. Harmillista.)
Keskusta (ei se puolue, vaikka täällä ei voi koskaan olla varma) täytyy kuulemma pitää vetovoimaisena. No hyvä on, minun ideani näette alla: rakennetaan metro! Siinä vetovoimaa, joka kulkee maan alla. Lähetin tuon alla olevan kirjoituksen maalaislehtemme toimitukseen. Saapa nähdä ymmärtävätkö he siitä mitään.
Olen aina asunut pikkukaupungeissa, pitäjissä, maaseutujen kauppaloissa, jotka pyrkivät kasvamaan suuriksi ja urbaaneiksi. Näissä pitäjissä halutaan aina rakentaa jotain absurdia ja yleensä vieläpä velaksi, vaikka pari koulua ja kirjastoa pitäisikin sulkea.
Jyväskylä, nykyinen kotikaupunkini, haluaa rakentaa kaiken maan alle. En tiedä miksi, mutta viimeisin idea oli tämä parkkihalli Kirkkopuiston alle. Kirkkopuisto on kaupungin ainoa viihtyisä osa, joten totta kai siitä on tehtävä katto parkkihallille. Ja näin tehdään, edes Vihreät eivät osanneet yksimielisesti vastustaa moista älyttömyyttä. (Vihreät pettää aina alkaa pitää kutinsa siinä kuin Kepukin. Harmillista.)
Keskusta (ei se puolue, vaikka täällä ei voi koskaan olla varma) täytyy kuulemma pitää vetovoimaisena. No hyvä on, minun ideani näette alla: rakennetaan metro! Siinä vetovoimaa, joka kulkee maan alla. Lähetin tuon alla olevan kirjoituksen maalaislehtemme toimitukseen. Saapa nähdä ymmärtävätkö he siitä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
